Hitchcock esittää #1 (1988)
Kirja:
Novellikokoelmat ovat aina loistavuutta, mutta valitettavasti tämä Hitchcock's Mystery Magazinen kolmas tuleminen Suomessa jäi valitettavan lyhyeksi. Ilmeisesti kylmässä ilmastossamme ei kannata julkaista halpoja novellikokoelmia. Kirjan aloittaa toimituksen (ilmeisesti suurvisiiri Kari Lindgren yksin) tervehdys lukijoille. Ja se jos mikä lämmittää mieltäni aina. Samalle sivulle olen myös raapustanut tiedon, että olen lukenut tämän kokoelman ennenkin, näemmä vuonna -88. Ilmeisesti herkässä 18-vuoden iässä ostin tämän heti sen ilmestyttyä. Pikkasen epätasainen kokoelma tämä on, tällä kertaa. Kakasta suoraan suoranaiseen loistavuuteen asti, seuraavassa huomioita jokaisesta novellista:
David Pierce: Melin vuokraamo: Avausnovellina kerrassaan loistokas ja yllättävä tekele. Yllättäviä vetoja David esittää tässä kirjoituksessaan ja siten nostaa itsensä sellaisten kirjailijoiden joukkoon, joiden tekstejä haluasin lukea lisääkin.
Jack Richie: Kiitokset kokille: Ole hyvä vaan. Tylsähkö kostoteemainen juttu pikkuisella mysteerillä pippuroituna. Ei kuitenkaan jaksanut kauhesti lämmitää.
Joseph Hansen: Tuulenpesä: Lienen kaikista kädettömin, mutta tätä juttua en ymmärtänyt sitten ollenkaan, en syytä sen olemassa oloon, enkä oikein sitäkään, mitä tässä oikein tapahtui. Sekava, kömpelö, huono.
Brian Garfield: Laki kuin laki: Ja tämä sitten taas vissiin on kaikista hienointa hienoutta, onhan tästä novellista maininta päässyt kanteenkin asti. Ei ehkä kaikkea tuota, mutta nokkela ja hauska juttu kumminki, hyvin piti jänskätyksen ihan loppuun asti.
Gordon A. Reims: Kesäillan vieras: Mukavaa mörköilyä. En menetä yöuniani tämänkään takia, mutta ihan miellyttävän jännä puoli-kauhu-mörköily. Ei yhtään paskempi.
Robert Colby: Kullan kiilto: Hoi voi. Parhautta, kerrassaan loistavuutta tämä novelli. Napakka, iskevä, lyhyt ja ahmimalla luettu. Kovin isoja mielikuvia mulla ei Colbystä ennen tätä ollut, mutta tällä kirjoituksella mies nosti itsensä kerta heitolla siihen muistikirjan osaan, joka on otsikoitu: "Lisää luettava".
Bill Scates: Älä laukkaa ratsu reima: Oho, sci fiä Hitchcockin kokoelmassa. Ja notta mikä ettei. Hyvinhän tämä tähän seuraan sopi, rikoskertomushan tässäkin taustalla oli. Hyvin kirjoitettu, jouheva. Mielikseen tätä luki, yksi tämän kokoelman kermoista.
John H. Dirckx: Kun täti kuolee: Hassu sukunimi tuolla kirjailijalla. Mutta kokolailla siihen tuo hassuus sitten jäikin. Aika mitään sanomaton juttu, melko tylsä ja lyhyydestään huolimatta viimeisellä sivulla oli tunne, että olisi viettänyt novellin parissa ihan liian pitkän ajan. Tulipa luettua, kumminkin.
Joyce Harrington: Täydellinen suhde: Hupsu pikku murhuritarina. En nyt sanoisi, että "yllättävä", paremminkin, että "ennalta-arvattava", mutta ei tämän lukeminen kakomistakaan aiheuttanut.
Suomennos: Heikki Rüster on yksi näitä suomentajasankareita, joiden työ ei ole tarpeeksi huomioitu ja kunniaa annettu. Tasavahvaa suomennosta taas, ei mitään huomauttamista. Kerrassaan ihqua työtä.
Kansi: Kaheksakytäluvulla tehtiin juuri näitä tyylikkyyttä ja arvokkuutta tavoittelevia kansia, vähän tuollaista SAPOjen henkeä tavoittelevia. Niin, juuri kuten tämä. On viskiä, on pyssyä, huulipunaa ja…. korttitalo? Joku nainen joi viskiä ja kokosi korttitaloa pyssy valmiina? Nooo…. onhan kannessa sentään alkuperäinen Hitchcock's Mysteri Magazine logo ja silhuetti ja viesti, että "Yksinoikeudella suomessa!". Hmmmm.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää