Hitchcock esittää #2 (1988)
Kirja:
 Vaikka novellikokoelmat ovatkin kerrassaan parhautta ja varsinkin jos niitä lukee töissä, jossa aina välillä pitää tehdä töitä ja keskeyttää lukeminen, niin silti aika usein tulee mieleen, että millä logiikalla novelleja valitaan lähes pohjattomasta lähteestä näihin kokoelmiin. Hitchcockin alkuperäinen novellikokoelmalukemisto oli vuoteen 1988 mennessä ilmestynyt kuitenkin jo lähes miljoona vuotta, joten valinnan varaa olisi, mutta miksi tämän sarjan toimittajan haaviin sitten päätyi näin paljon kertomuksia, jotka eivät lämmitä edes nuotiossa.
Seuraavassa huomioita jokaisesta novellista:
- Donald Olson: Aina askeleen edellä: Ei tämä ihan läpi mätä kertomus ollut, jäi kyllä positiivinen maku takaraivoon, että voisi lukea vaikka lisääkin Donald Olsonin hengentuotteita.
- Avram Davidson: Tohtori ja hänen ystävänsä: Mutta onneksi sitten palautetaan maanpinnalle vikkelämmin kuin sivua ehtii kääntää saadakseen tarinan loppuun ja päästäkäseen siitä eroon. Tylsä ja kömpelö, lähinnä sivumäärän täyteen saadakseen julkaistu.
- Dana Lyon: Kerro minulle: No, eipä tämä edeltäjäänsä parempi ollut. Samat adjektiivit voisi tähänkin tuupata.
- Edward D. Hoch: Pieni palvelus
: Mutta onneksi on aina maestroja, jotka eivät oikein koskaan petä. Hoch on yksi näitä kovasti ihailemiani maestroja jonka nimen nähdessään voi melkein aina odottaa jotain hyvää. Niin myös tällä kertaa. Yay.
- Bob Kantner: Kärpänen lensi ohi: Vaikka tämä novelli on saanut uusinnan Juri Nummelinin toimittamassa Isku-lehdessä, niin en ole täysin varma, että olisiko se uusinnan ansainnut. Ehkä se oli ainoa, jonka kirjoittajaan saatiin yhteys, että saadaan lupa uusintaan. Mutta ei tämä ihan siitä kurjimmasta päästä tätä kokoelmaa ole vaikkakaan ei ihan siitä kirkkaimmastakaan.
- John H. Dirckx: Algoritmi 512: Onpa siinä miehellä vaikea sukunimi. Mutta pätevän novellin tuo kirjoitti ja loi novellille kerrassaan tarttuvan ja lukemaan houkuttelevan nimen.
- C. Daly King: Kadonneen harpun tapaus
:
Sääli, ettei novelli hävinnyt harpun kanssa.
Suomennos: Jälleen kerran Heikki Rüster selvisi urakastaan loistokkaasti. Miehelle melkein pitäisi ripustaa taulu Helsingin yliopiston kirjastoon.
Kansi:
Hyvin samanhenkinen kansi, kuin edellisessäkin sarjan kirjassa, SAPOmainen. On iso pyssy tarjottimella omenan ja kristallilasisen tuhkakupin ja sikareiden kanssa. Mukana myös valkoiset hanskat. Ilmeisesti hovimestari oikeasti tällä kertaa oli syyllinen.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää