Frederic Brown: Syntipukin yö (Jännityksen mestarit #115 (1999))
Kirja:
 Frederic Brown on yksi suurista suosikeistani kirjailijoissa. Olen lukenut monia miehen novelleja sekä romaaneja. Varsinkin "Marsilaiset menkää kotiin" ja "Äänetön huuto" ovat parhautta potenssiin n.
Tuo taustatieto mielessä tartuin innosta väristen tähän. Jalat toisella tuolilla ja edessä yö valvomossa edessä. Mikä parempaa? Ei oikeastaan töitä tehtäväksi ja hyvä kirja kuluttamaan pitkää yötä.
Petyin ja rajusti. Kaikki se, mikä oli tehnyt hyvää edellisistä Browneista puuttui tästä ja tialle oli tullut loputon jauhaminen asioista jotka eivät vieneet juonta eteenpäin, mutta oli vain turhanpäiväistä jauhamista. Paikoitellen nurkissa kuitenkin vilahti Brownin taito juonen kehittelyssä ja jännityksen luomisessa, mutta vain ohimennen ja juuri sen verran, että kirja välttää läpimätä-kakka-leiman.
Kyllä tämän siis luki, kun ei oikein muutakaan tekemistä ollut. Mutta jos haluat tutustua Browniin, aloita jostain muusta teoksesta.
Suomennos:  Book Studio panosti kirjoihinsa ja repi ne pois kioskikirjallisuus-halvalla-nopeasti-ja-sinne- päin-lokerosta, mutta kuitenkin saaden pitäen kioskikirjallisuus-hengen. Yksi, millä laatua nostettiin, oli panostaminen suomennoksiin. Rosvall tiesi, mitä oli tekemässä.
Kansi: Toinen, millä Book Studio nosti kirjojansa arvokkaamman ja paremman näköisiksi oli kannet. Komeita, kirjaan liittyviä maalauksia. Tämä on oikein esimerkki siitä: Kirjassa jaaritellaan loputtomasti Lewis Carrollista ja hänen kirjoittamistaan kirjoista. Voiko siis parempaa osumaa olla kuin rispaantunut Carroll-kirja Carmelin oman sanomalehden päällä. Sanomalehden, jonka toimittaja kirjan päähenkilö oli.
Hyvä Susanna Koivuneva, hyvää työtä!

Minä sanon: 
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää