Timo Surkka: Irtopirut ja Tuonelan lautturit Kukkosen merrassa (Salapoliisi Asko Kukkosen seikkailut #2/2002)
Kirja:
Surkan Kukkosissa on yksi erittäin paha puoli. Jos niistä ei heti lukemiseen jälkeen viitsi kirjoittaa mitään muistiin taikka arvioksi asti, on aivan varma, että kaikki mielikuvat katoavat saman tien. Onhan tämänkin Kukkosen lukemisesta jo hurahtanut pari kuukautta ja jäljelle ei ole jäänyt kuin hatarat muistikuvat.
Tehokkaasti Surkka kirjoittaa ja en oiken jaksa uskoa, että tämmöisen heppoisen lehden (38 sivua tehokasta lukupinta-alaa) kirjoittamiseen miehellä mahdottomasti aikaa menee. Paikoitellen tuntuu olevan tärkeämpää hassujen sanaleikkien keksiminen kuin tilanteiden tai asioiden kuvaus.
Ja nopeasti tämän lukaisikin. Vaikka mitään ei mieleen jäänytkään. Paitsi se, että ääri-sympaattisen suhtaudun Surkkaan, Kukkoseen ja tähän lehteen. Kyllä sitä huonompaaki lukemista on.
Kansi: Kyllä osaa jumalauta olla sekava kansi. On räjähdystä, pyssymies näyttämässä kieltä, tiiliseinää ja varjoista mulkoilua. Sekava ja huono huono huono. Ruma.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää