Ellery Queenin jännityslukemisto #1/1962
Kirja:
 Ellery Queenin jännityslukemisto tuupattiin Suomessa ilmoille liki kymmenen vuotta ennen kuin Alfred Hitchcockin vastaava. Toisaalta, se myös jaksoi ilmestyä pidempään ja useammissa formaateissa kuin tämä kahdeksaan numeroon yltänyt Ellery Queenin vastaava.
Itse kun vertaan noita kahta novellilukemistoa, on minulla aina ollut mieli kuva, että siinä missä Hitchcock on viihteellisempi ja vauhdikkaampi on taas Queen taas jäykempi, perinteisempi ja tosikkomaisempi. Tämän ensimmäisenä ilmestyneen numeron perusteella sanoisin myös, että tylsempi. Jos kaikki loputkin Queenin suomennetut jännityslukemistot ovat yhtä tylsiä, niin on ihme ja kummastus, että sitä jaksettiin edes tuo kahdeksan numeroa julkaista.
Seuraavassa lyhyet kommentit kirjan novelleista:

- Agatha Christie: Kiinalainen palapeli: Hercule Poirot sai kunnian avata tämän kokoelman ja mikäs siinä, ainakin valittiin avaajaksi kovasti tunnettu hahmo ja kirjailija. Mutta ei tämäkään kyllä minua saanut vakuuttuneeksi Agathan hyvyydestä tai Poirotin nerokkuudesta. Puuduttavaa ja tylsää kuten muutkin lukemani Christiet.
- Jeraldine Davis: Aikaihmiset ovat hassuja: Olisi tuon tarinan voinut julkituoda lyhyemminkin. Nyt jopa tässä 8 sivun pituudessa junnasi.
- Hugh Pentecost: Pelokas tähti:  Kokoelman tähti hetki. Toimiva, jouheva ja jopa novellimuodossa aloin välittämään hahmoista, joita Hugh eteeni marssitti. Ja se on hyvä saavutus. Odotan innolla, että saan lukea lisää Pentecostin tarinoita.
- Sinclair Lewis: Raitakuja: Edellisen novelin hyvyyden takia sitten seuraava tuntuikin tavallista tylsemmältä ja kömpelömmältä. Kaipa tästäkin joku tykkäsi. Toivottavasti edes Sinclairin vaimo.
- Will Scott: Kulkuri ja keikari: Onneksi tällä sitten palattiin pikkasen parempaan. Mukava peri-Englantilainen turaus. Ei huono ollenkaan.
- Charles Green: Kahdentoista tukaanin tapaus: Ja sitten palattiin taas aallon harjalta pohjalle. Ehkä tämä kokoelma onkin vain metafora elämästä.
- J. C. Furnas: Tuonpuoleista rahaa: Tai sitten ei. Sillä tämä novellikaan ei sieltä pohjasta tullut nostaneeksi. Muistan ajatelleeni, kun tätä kokoelmaa luin jollain näillä paikkeilla, että "Voi jesu kristu, loppuis jo".
- Robert Bloch: Mies joka oli Napoleon: Bloch on yksi suosikkikirjailijoita. Pidin kovasti miehen Psykosta niin elokuvana kuin varsinkin kirjana ja olen myös pitänyt lukuisista hänen kirjoittamistaan novelleista. Mutta onneksi on aina tälläiset kokoelmat, jotka onnistuvat valitsemaan joukkoonsa huonon novellin aina niin takuuvarmalta kirjoittajalta. Tai sitten Bloch vaan pullautti tälläisen pikkurahan puutteessaan.
Suomennos: Ilmeisesti Pauli A. Kopperi, joka tämän kokoelman on toimittanut, on myös sen suomentanut. Kopperi on myös kirjoittanut esipuheen joka alkaa sanoin: "Kaksikymmentä ajastaikaa sitten...". Sujuvaa, joskin pikkaisen vanhahtavaa Suomea. Miellyttävää lukea.
Kansi: Ellery Queenin ensimmäisen vuosikerran kannet olivat hyvin samanlaisia, jokaisessa oli kirjan sisälmykset kannessa. Tylsä ratkaisu, paitsi että tuo iso Q-kirjain on kyllä kiva.
Minä sanon:
Palone

Jotain lisättävää? Tästä saat tiedot, miten otat osaa keskusteluun!

Pistetaulukko:
: Lue jo!
: Kannattaa harkita, lukemista
: Ihan jees
: Jos ei parempaa luettavaa ole
: Vaikka juurihoitoon ennemmin
: Vältä kuten syöpää